http://essuu.blogspot.fi/favicon.ico picbl▼ge: lokakuuta 2014

torstai 23. lokakuuta 2014

Toiset katsoo, on toiset tanssijoita

Edelliset postaukset: Vaellus päivä 1 , Vaellus päivä 2
-
 Toisen yön jälkeen herättiin siis jostakin päin läheltä Kolin laskettelukeskusta.
Lähdettiin talsimaan takaisin kohti alkupistettä. Kierroksenomaisesti siis.
Tällä reitillä tuli hurjia nousuja, vieläpä vesisateessa ja hiestä märkänä.
ElikkäSiis ihannnhermona.

Kyllä sitä välillä jäi jumittamaan näitä matkoja mitä oltiin kävelty.
Esimerkiksi koko tuon metsäkaistaleen läpi mikä tuossa vastarannalla näkyy.
Tässä siis todellakiin kierretään tuota kuvassa näkyvää Herajärveä.

Oli aika siisti, salaman nielemä puu tuossa keskellä. Se vieläpä oltiin merkattu
tolleen mystisesti.
Tuokin vastarannalla näkyvä metsäkaistale ollaan kävelty läpipoikki.

aiika söpö pose:3
:DDMeidän fancy Tupperware - juomapulloedustus.
Muutettiin alkuperäistä suunnitelmaa viime hetkellä, ja viimeinen yö 
saavuttiinkin nukkumaan samaiseen paikkaan jossa nukuttiin ensimmäinen yö.
Eli tonne Kiviniemen tuplalaavulle. Tällä kertaa ei oltu kaksin, vaan paikalla yöpyivät
myös saksalainen nuoripari. Jos oikein muistan. (Saksalaisia vaeltajia käy tällä
reitillä ilmeisesti paljon). Siellä oltiin kotoisissa tunnelmissa sitten koko kööri. 
Tämän lisäksi, kun päästiin jo nukkumaan, kopistivat paikan päälle myös jotain
hauskaa pohjoista murretta puhuvat kaksi nuorta jätkää. Siellä meitä siis oli jengiä
ihan kivasti. 
On muuten maailman yks järkyttävimmistä kokemuksista lähteä tollasessa mestassa
yöllä käymään jossain ulkohuussissa. Ensinnäkin, poistu paikan päältä ja makuupussista
niin ettet pidä kauheaa meteliä. Sitten vasta alkaakin kauheudet, ku siellä ulkona
metsän keskellä on niiin säkkipimeää että turha nähdä mihinkään suuntaan. Se on
joka kerta vaan niin karmiva kokemus että huh... melkeen pitäis palkinto saada. 
Sitte vielä pelkäät kaikkia susia ja karhuja ja ihmissushia ja lepakoita mitä siellä
liikkuu ja odotat vaan kuolemaas kuutamon alla. 
Aamulla meillä oli siellä laavussa niin mukava meininki ku kaikki heräili ja 
naureskeli. Niin hauskaa oli kuulkaas , nuudelit lensi pitkin pihamaita ja kaikkee.
Sitte sinne liittyi iloiseen joukkoomme joku huoltomies :D joka tuli tuomaan
sinne polttopuita. Sitten se perinteisesti aina jää sinne kahville kuulemma. Ja se oli
joku kokenut eräpappa, ja kertoi kaikkia tarinoita vaeltajan provinkkejä, mikä on paras
rinkka ja kaikkee semmosta.  B-D Ja paras rakkolaastari, kuulemma jesari.
Tämmönen pullero mulla oli peesissä, onneks Elisa ei mittäänh huomannu.
(eioikeestlöysinsen)
Viimeinen ateria!!!!! Niiin siisti fiilisfiilisfiilis auto lähenee ja kylpylät ja luksukset odottavat.
Just alko sataa taas vettä kun päästiin maaliin. Maaliselfie. 
Ja sitte päästiinkin pienten eksymisten jälkeen Peurungan kylpylähotellille.
Täytyy mainita että näitten allasosasto oli loistava esimerkki, kuinka 
projisoinnilla ja valaistuksella saa paljon aikaan. Se allasosasto oli kuin
avaruusalus. Tajuttoman hieno. Täytyy myös mainita että se vesiliukumäki oli
5/5, paras vesiliukumäkikokemus sitte miesmuistiin.
-
Tä on niin hajottavaa hullun touhua mut kyllä suosittelen kaikille. Just sen takia..
Tommosen reissun aikana sitä vaan haaveilee pienistä asioista ja tajuaa mitkä
asiat on itselle tärkeitä. esim sänky ja tyyny ..ja....RUAKA.
ei sitä TUSKAA voi sanoin kuvailla.
En tajua mikä saa mut joka kerta suostumaan uudestaan tälläiselle reissulle.
Kaikessa kauheudessaan siihen liittyy joku niin palkitseva tunne. Kai se on se
voitontunne lopussa, et ihan oikeasti kävelin taas kymmeniä kilometrejä.
Erätaidot karttuu, ja ei oo kyllä parempaa treeniä olemassa. Yksinkertasesti
ei jalat kulje enää normaalisti ku pääsee takasin lepotilaan. Sitä kävelee eteenpäin
ku jäykistynyt robotti. Ja ku saa rinkan pois selästä, nii tuntuu että vois
hypätä pilviin.