http://essuu.blogspot.fi/favicon.ico picbl▼ge: sun himas ei oo maailman keskipiste

tiistai 30. syyskuuta 2014

sun himas ei oo maailman keskipiste

-
Herättiin, kamppeet kerättiin, ja lähdettiin marssimaan kohti Kolin pahimpia
nousuja. Tällä vaellusreissulla oli tosiaan traaginen määrä hirvikärpäsiä ja
bonuksena päälle vesisadetta. Niitä kärpäsiä oli_ihan_tajuttomasti. Päivän
päätteeksi niitä löytyi hiuksista, paitojen sisältä, housujen sisältä ja joka
paikasta. Ja vettä satoi lähes koko vaelluksen ajan tasaisin väliajoin.
Näköalapaikka juuri ennen Ryläyksen kotaa, johon pyrittiin sijoittamaan päivämme ruokailu.
Mörkölampi. Ihanku oltais oltu muumeja hetken aikaa.

Keskellä metsää tämmönen. Melko creep.

Ehen suinkaan venyttele koipiani, vaan tässä näette oikeaoppisen hartioiden/olkapäiden
taukolepuutteluasennon ! Paino jakautuu tasaisesti selälle, jolloin saa hetken aikaa
kylpeä tässä täydellisessä euforian tunteessa, hartiat vapaina työstä.
Ryläyksen kodalle siis syömään. Koko matka käveltiin vesisateessa. Vaikka meillä oli
sadevaatteet ja rinkoissa sadesuojat, niin kyllä sitä oli hyvin ehtinyt kastua läpimäräksi.
Grillattiin kenkiä ja vaatteita. Kengät ja sukat olivat aivan litimärät. Onneks keksittiin
tähän ratkaisu ja loppureissu käveltiinkin muovipussit jaloissa, believe it or NOT. 
Gourmet kasvismättöä. Motivaatiomässynä olin ostanut oliiveja, mut vahingossa
kylläkin kivellisiä!!......... Vaeltajan tärkeä Pro Tip on tietty nämä motivaatiomässyt.
Elikkä niin paljon kuin rinkka antaa periksi, ostaa sinne täytteeksi karkkia ja suklaata.
Saavutetaan päämäärää! Oliskos tässä ollut ensin Paha-Koli. Tämän lisäksi 
korkeimpia huippuja ovat Pieni-Koli, Akka-Koli ja korkein, Ukko-Koli. 
Tähän päästäksemme oltiin siis kävelty jo kilsoja ja noustu järkyttäviä mäkiä ylös.. 
Ukko-Koli. Säätila oli just tommosta kun kuvissakin näkyy. Karmaisevan synkkää ja
vetistä. Aurinko paistoi myös ihan kivasti, et ei kyllä pahemmin masentua tarvinnu. 
blääähhh. Me VIHDOIN päästiin Kolin laskettelukeskukselle, siel oli hienot
maisemahotellit ja kaikkea. Sitten iski paniikki, ku tajuttiin että ei siellä Kolilla
ollut minkäänlaista paikkaa missä olis voinut yöpyä. Ei laavua tai edes nuotiopaikkaa.
Mentiin jopa sieltä hotellin respasta kysymään neuvoa että mihis täällä voi pystyttää teltan.
Eipä siitä respamuijasta paljon ollut hyötyä. Jotenka jouduttiin sit tekemään melko iso
pisto vielä eteenpäin, jotta päästiin tommoselle leirintäalueelle. Tämä tarkoittaen siis sitä,
että aamulla jouduttais kävelemään sama matka takaisinpäin. Eli uudestaan ylös Kolin
huipulle.  Hajotti kuulkaas mutta kyllä siitä selvittiin. Tuossa vasemmalla puolella
viereisessä teltassa majoittui joku saksalainen nuoripari. 
Ennen kuin silmiään ehtii räpsäyttämään, niin onki jo pilkkopimeetä. Rupee siinä sit
väsäämään lettuja ku muutenki väsyttää ihan sikana ja kaikessa kauheudessaan 
kaikki asiat naurattaa.
 Tässä me lämmitellään jalkoja kuumilla kivillä. Melkeenku kävelis hiilillä!!
Eihän tosta totta tosiaan mitään tullut, ja päätettiin jatkaa aamulla.

ah nams
 Aamulla oli vastassa aikamoiset Emmerdale maisemat. Meinattiin sillon illalla
vahingossa mennä nukkumaan semmoseen johonki lehmäaittaan ku luultiin että
se oli laavupaikka. Telttaki oli melkeen tuolla lammaslaitumella.:DDDDD
jihaad
 Tässä tämä muovipussijuttu. Eriiittäin kätevä systeemi. Ei vaikuta kävelemiseen, kun ne
sitoo tosta vaan kiinni ja antaa mennä. Saatiin toki paljon hupia tästä. Ei sitä joka
päivä kävele Pirkan vihreät muovipussit jaloissa.
(Y)
Tämän jälkeen lähdettiin kulkeutumaan kohti viimeistä yöpaikkaa.
Yksi yö, ja yksi postaus vielä jäljellä.

4 kommenttia :

Petrajulia kirjoitti...

voi ko ihana ois itsekkin päästä vaeltamaan :o niin kauniit maisematkin ja sun blogis kyll aina inspiroi!

ESSUU kirjoitti...

Petrajulia: Kiiitos ^^ :-) rinkka selkää ja menoks. No joo, ei se ihan niin helppoa ole. Mut jostain on alotettava jos tosissaan haluaa lähteä käppäileen. Toi on ihan hauskaa puuhaa.

Anonyymi kirjoitti...

Eräjormailu on ASIAA :3

ESSUU kirjoitti...

Nyymi: Khyll!:)