http://essuu.blogspot.fi/favicon.ico picbl▼ge: me ollaan huipulla, tuulel ei oo tilaa

tiistai 17. syyskuuta 2013

me ollaan huipulla, tuulel ei oo tilaa

Ensimmäinen postaus Lapin vaelluksesta.
Oltiin tässä vähän aikaa sitten siskon kanssa viikko Lapissa kävelemässä Karhunkierrosta.
Karhunkierros on 82 kilometriä pitkä, Suomen suosituin vaellusreitti. Tehtiin koko rundi,
otettiin ihan rauhassa ja pilkottiin matka noin 17-23 kilometriä päivässä reissuihin.
Rinkka selässä se oli kuitenkin ehdoton määrä minkä jaksoi päivässä kulkea.
"Karhunkierros on hieman harhaanjohtava, sillä kummmaltakin aloituspaikalta on vain
tarkoitus kävellä takaisin Rukatunturin juurella olevan Rukahovin baaritiskille".
Karhunkierros, ei siis ole kierros, vaan suora reitti, jonka voi kulkea etelästä pohjoiseen,
tai pohjoisesta etelään. Nimi juontaa juurensa rengasmaisesta maantiereitistä, joka kulki
Kuusamosta Paljakan kautta nykyisen Venäjän puolelle. Reitin kuljettuaan saattoi sanoa,
että reitin sisään jäi ainakin yksi karhu. Me ei törmätty karhuihin, mutta poroja nähtiin sitäkin
enemmän. Kesken reittiä kuitenkin pari puskasta pompannutta eräpappaa kertoi,
että KARHU ON NÄHNYT MEIDÄT.
 Matka alkoi siis Turusta, josta ajettiin Kuopioon. Kuopiossa yövyttiin Puijon tornin juurella,
metri kertaa metri tilassa auton takaluukussa. Aamulla jatkettiin matkaa Rukalle johon jätettiin
auto. Rukalta otettiin  taksi alle, ja ajeltiin se 82 kilometriä Sallaan, napapiirille. Kun oltiin perillä
Hautajärvellä, lähdettiin kulkemaan 82 kilometriä alaspäin takaisin Rukalle, sinne mihin jätettiin
meidän auto.
 Jollain on taas jäätävä bongi.
Käytiin pesemässä hampaat ja naamat jollakin ABC:lla. (hahha) (jolo).
Tuolla autossa oli lievästi sanottuna järkyttävä kaaos.
"ooks mä nyt siel Lapissa vai?"
 Nonni matkaan ! Vielä jaksaa kummasti hymyilyttää !!
 Lähdettiin niin myöhään liikkeelle, että ensimmäisenä iltana käveltiin vain 7 kilometriä.
Pystytettiin teltta ensimmäiselle laavupaikalle. 
 Naamavärkistä päätellen kello on noin 6 aamulla.
namnams
Laavupaikalla tutustuttiin Mäntsälästä tulleeseen retkiporukkaan. Oltiin kuitenkin nopeampia
ja aamulla tiet erosivat kun jatkettiin Elisan kanssa matkaa. Pysähdyspaikoilla usein tapasi
ihmisiä mutta muuten sai olla rauhassa. Jos vastaan tuli porukkaa niin kaikki tervehti ja kyseli
että mistä ollaan tultu jne. (ja tietty paljonko rinkka painaa).
 Wheres your God now. Oranssia vettä.
Tämä oli vasta reissun alkua ja piiiiiitkä taivallus kohti Rukatunturia jatkui monen päivää.
Matkalla sattui yhtä sun toista draamaa ja tragediaa.
Toinen postaus tulossa pian !

3 kommenttia :

Saija kirjoitti...

Vaaaaau mitä kuvia! Ja maisemia ja aaah vau =o

sanni kirjoitti...

ai että tää on mullakin suunnitelmissa! seuraavia kuvia ootellessa :-)

ESSUU kirjoitti...

Saija: Kiitos! ^^ Maisemat oli kyllä niiice.

sanni: Oho:) Tervemenoa, kyllä se oli hieno kokemus kaikkine kilsoineen sillonki ku veteli viimisillä voimillansa.